keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Muumimielisyys

Muumimamma: "Nyt profeetat lopettavat heti tappelun! Olette hiljaa ja tulette juomaan teetä. Kyllähän teidän oppinne ovat hyviä, mutta ymmärtänette itsekin, että ne ovat epäkäytännöllisiä tavalliselle kansalle."

Näin Muumimamma lopettaa kahden opeistaan kinastelevan profeetan riitelyn, ja teehetken jälkeen vihamiehet lähtevätkin jo käsi toistensa olalla jatkamaan matkaansa Muumipeikko-sarjakuvassa Aloitamme uuden elämän (1956). Tässä on sitä, mitä maailma kaipaisi paljon enemmän, nimittäin muumimielisyyttä.

 Kuvitusta kirjasta Vaarallinen matka (Tove Jansson 1977).
Tove Jansson teki ihmiskunnalle suuren palveluksen luomalla muumit, lapsuuden turvallisen Muumilaakson seikkailuineenja turvallisine kauhuineen. Vaikka Mörkö joskus seisoo pihamaalla tuijottamassa ja vaikka trombi pistää Vilijonkan elämän palasiksi, kääntyy kaikki loppujen lopuksi hyvin. Muumit ottavat elämän sellaisenaan, mikä tekee heistä boheemiudessaan pelottavia kaikille jotka haluavat järjestää elämänsä jokaisen osa-alueen vilijonkka- tai hemulimaisella pieteetillä. Jokainen päivä on muumeille yllätyksellinen.

Saksassa muumikirjojen alkuperäinen viehätys kärsi kovan kolauksen, kun liian anarkistisina pidettyjä tarinoita oijottiin muka saksalaiselle yleisölle sopivaksi. Eiväthän muumit ole muumeja, jos näiden elämän tulisi olla jotenkin salonkikelpoista. Vaikka Muumitalon sisustus on pikkuporvarillinen, eivät muumit edusta mitään porvariston hillittyä charmia. Muumeille elämä tulee sellaisenaan, ja silloin kun huvittaa saa syödä pannukakkua tai leikkiä olevansa etsintäkuulutettu rikollinen. Kaikki on sallittua, kunhan toisia ei kiusata.

Kaikista ihmisistä ei saa muumimielisiä tekemälläkään, ja sen yrittäminenkin olisi jo muumifilosofian vastaista. Lisäksi voi vain kuvitella mitä yhteiskunnalle tapahtuisi, jos kaikki saisivat päähänsä haluavansa elää huoletonta elämää omassa laaksossaan ilmeisen omavaraisesti – muumit harvemmin käyttävät rahaa. Maailmassa on kuitenkin niin paljon ääri-ilmiöitä, että kaikkein pahimmille tosikoille ja kiihkoilijoille voisi tehdä oikein hyvää välillä heittäytyä vähän leikkisämmälle tuulelle – tehdä pieni seikkailu tai mennä perheen kanssa piknikille syömään vaapukkahilloa. Elämää ei tarvitse ottaa liian vakavasti.

Ei kommentteja: