Viime viikolla raadoin neljä päivää Turun keskiaikaisilla markkinoilla, ja sain varsin perusteellisen oppitunnin erilaisuudesta. Markkinoita varten olin nimittäin tietenkin varustautunut keskiaikavermein ja kotimatkat kuljin kaupungin läpi ne ylläni.
Ensinnäkin huomasin olevani kävelevä puheenaihe poistuessani markkina-alueelta. Kuin sopimuksesta ohi kuljettuani ihmiset takanani aloittivat keskustelun sanoilla "ai täällä on nyt ne keskiaikamarkkinat". Eräs vastaantullut tätilauma taas päästeli ilahtuneita huutoja nähdessään oikean "ritari Ässän".
Siinä ei ole mitään vikaa, mutta mistä johtuu että keskiaikavaatteissa, tai muutenkin poikkeavassa vaateparressa kulkeminen aina herättää sivullisissa pakollisen tarpeen kommentoida asiaa? Yrittävätkö he etsiä poikkeavalle ilmiölle luonnollista selitystä? "Miksi kukaan nyt tavallisesti pukeutuisi noin."
Ihan ensimmäisenä aamuna eräs setä myös ystävällisesti huomautti, että "nyt ei hyvältä näytä". Samanlaista huomiota sain viime vuonna Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoitten alla, kun ohi ajaneesta poppia jumputtavasta autosta huudettiin, että "nyt ei mene vahvasti". Rohkenisin silti epäillä, että toteutin itseäni enemmän ja elin vahvemmin kuin ne huutelijat.
Oli myös mieletöntä huomata, että siinä missä markkinoilla oli mitä luonnollisin osa kokonaisuutta, oli niitten ulkopuolella heti kaiken huomion keskipiste ja suoranainen outous. Minun oli äkkiä hyvin helppo ymmärtää maahanmuuttajaa, joka on kotoisin täysin vieraasta kulttuurista. Vain pienellä ulkoisen olemuksen muutoksella ihmisen on siis mahdollista tehdä itsestään poikkeava, jopa pelottava. Tuntuu todella oudolta muuttua vieraaksi omalle elinympäristölleen.
Mitä jos ihan kapinallisuutta alkaisin arkisinkin pukeutua keskiaikaisittain? Kai se olisi tietynlaista ekshibitionismia sekin.
