Eksyin taas ajattelemaan eräänä päivänä moraalia. Pakko myöntää, ettei moraalifilosofia tai etiikka ole koskaan ollut minulle se ykkösala, vaikka sillä alueella filosofian pitäisi ehkä käytännössä eniten näkyä, tuottamassa hyvää yhteiskunnalle.
Kaikista ihmisistä ei voi pitää tasapuolisesti, mutta ennakkoluulot ja negatiiviset asenteet muita kohtaan johtavat helposti suoranaiseen inhoon. Inhosta taas ei ole pitkä askel väkivaltaan, henkiseen ja fyysiseen, ja väkivaltahan tunnetusti pimeälle puolelle vie.
Keskitysleirin kokeneen filosofi Emmanuel Levinasin teoriassa toisen kasvojen kohtaamisesta "kasvot" edustavat koko toisen ihmisen Toiseutta, jota ihminen kaipaa. Teot voivat olla moraalisia vain, kun ihminen on kohdannut toisen kasvot, asettautunut tämän asemaan. Tulin pohtineeksi, voisiko kohtaamisen viedä vielä syvemmälle? Ihmiselle tuntuu olevan mahdollista laiminlyödä toisia ja puolustaa yksin omaa etuaan, näki näiden kasvot tai ei, mutta entä jos näkisi itsensä jokaisessa ihmisissä? Miten läpitunkeva voisi olla ajatus siitä, että Sinä olet Minä, että hän, he ja me kaikki olemme Minä? Jos ihminen näkisi jokaisen katseessa omansa, oman ihmisyytensä ja minänsä loputtomuuden, voisi todellinen myötätunto olla mahdollista.
Pohdin myös ihmisen suhdetta koko ihmiskuntaan. Filosofiassa ei ole millään tavoin uusi näkemys, että ihminen olisi täysi ihminen vain suhteessa muihin ihmisiin, yhteisön kautta. Yksilö on rajallinen, mutta tähän nähden yhteisö on huomattavasti pitkäikäisempi ja kyvykkäämpi. Monta älykästä päätä on yleensä parempi kuin yksi, eikä puhe yhteisön muistista ole mitään harhaa. Jokainen yksilö jättää jälkensä yhteisön kulttuuriin ja kenties geeniperimään, ja tämä jälki, vaikka vain pisarana valtameressä, säilyy vuosituhansia. Jos minuuden käsitteen yltää kaikkiin ihmisiin, ei minän olemassaolo todellakaan pääty kuolemaan. Minä, minun ihmisyyteni, jatkaa toteutumistaan kunnes ihmisten suku viimein sammuu.
"Sillä minä, Sinuhe, olen ihminen ja ihmisenä olen elänyt jokaisessa ihmisessä, joka on ollut ennen minua, ja ihmisenä elän jokaisessa ihmisessä, joka tulee jälkeeni," kirjoitti Sinuhe Egyptiläinen.
Ajatusleikit ovat hyvää ajanvietettä, eikö?
4 kommenttia:
Mun mielestä moraalifilosofia on erittäin kiinnostavaa. :)
Luin hiljattain Sophie Lancasterin murhasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Sophie_Lancaster
http://www.dailymail.co.uk/news/article-547708/The-haunting-picture-Sophie-Lancaster-beaten-death-Goth.html (Sisältää järkyttäviä kuvia.)
Aivan käsittämätöntä julmuutta. Ehkä saattaa vaikuttaa pikkujutulta, jos joku vähän vaatetuksen takia haukkuu, mutta pahimmillaan ennakkoluulot menevät todellakin noin pitkälle. Toki ihmiset käsittelevät ennakkoluulojaan eri tavoilla. Juuri tuo mainitsemasi henkinen väkivalta on sellaista, että sitä saattaa olla vaikeampi tunnistaa. Siis esim. sellainen, että jätetään joku ryhmän ulkopuolelle täysin mielivaltaisesta syystä, kuten ihonvärin perusteella.
Oletko muuten tutustunut eläinetiikkaan? Suosittelen luettavaksi Peter Singerin Oikeutta eläimille ja Elisa Aaltolan Eläinten moraalinen arvo. Lisäksi youtubesta löytyy Earthlings-dokumentti, jota kaikki tosin eivät kestä katsoa. Mun mielestä myös toisissa eläimissä voi nähdä itsensä. Vaikka toinen on eri lajia, on silläkin omat ilon-, pelon- ja kivunaiheensa. (Varmasti hyvin "yllättävää", että lisäsin tämän huomion. ;). Toisaalta kyllä välttelenkin tätä aihetta, sillä en halua mitään kiihkoilijakettutytön leimaa. Tämän viestin kirjoittamiseen meni muutenkin kokonaisuudessa n. 2 tuntia: sellaista se itsekriittisyys on.)
Moraalia koskevat teoriat ovat mielenkiintoisia, mutta omassa elämässään sitä kyllä tekee etiikkaa koskevat päätöksensä aika käytännönläheisesti ja arkijärjellä. Jos lähtee rakentamaan jotain hienoa filosofista moraalijärjestelmää, kompastuu siihen lopulta. Juuri pahimmat diktatuurit ovat syntyneet mielestäni siitä, että on yritetty yhteiskunnan ideologisella tasolla päättää, mikä on oikein ja väärin ja riistetty tämä valinnanvapaus kansalaisilta itseltään.
Kiitokset kommenteista!
On aina vaikea sanoa miten pitkälle etiikkaa ja myötätuntoa pitäisi laajentaa. Tuntuu aika kapeakatseiselta rajata kaikki muut eläinlajit moraalin ulkopuolelle, mutta toisaalta tämä on ajatuksena aika länsimainen. Monissa kehitysmaissa eläimiä tunnutaan tuskin pidettävän elävinä olentoina. Toisaalta on vaikea olla myötätuntoinen jokaista tohvelieläintä kohtaan. Ehkä "itsensä näkemisen" voisi yleistää kaikkiin olentoihin, joilla on kyllin monimutkainen hermosto kivun- ja muiden tuntemuksien aistimiseen?
Alamaisen kanssa olen täysin samaa mieltä siitä, että hienostakaan filosofisesta ajatusmallista ei tule tehdä Jumalaa ja ainoaa totuutta. Mallit ovat kuitenkin aina malleja, eikä todellisuus koskaan toimi niiden mukaan. Jokainen moraalinen valinta on yksilöllinen.
Mä en näe sinänsä hedelmällisenä pohtia tarkkoja rajanvetoja sen suhteen, minkä lajiset eläimet tulee ottaa huomioon. Sen sijaan esim. turkiseläinten ominaisuuksia on tärkeä miettiä, sillä niitä kuitenkin pidetään vankeina ja käytetään tietoisesti hyväkseen.
Toki eläinten välillä on eroja, enkä tunne suuria tunnontuskia, jos tapan sisälle eksyneen ampiaisen. Jos sisälle eksyisi rotta, miettisin vähän tarkemmin.
Lähetä kommentti