"Miksi? Minkä takia meidän pitäisi miellyttää joitakuita, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä tärkeistä asioista yhtään mitään? Sehän olisi sama kuin meidät opetettaisiin nuolemaan roskaväen perseitä!"Havahduin kirjallisen viestinnän luennolla naisopiskelijan syyttävään huutoon. Tämän reaktio iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Opiskelijat ympärilläni vaihtoivat katseita ja luennoitsija salin toisessa päässä vaikutti yhtä hämmentyneeltä kuin muutkin.
Puhe oli ollut populaarin tekstin tuottamisesta.
Mieleeni ei ole koskaan pälkähtänyt, etteikö tieteen tulosten tulisi olla "roskaväen" eli tavallisen kansan saatavilla. Eikö tieteen tarkoitus ole kuitenkin palvella koko yhteiskuntaa, ei vain tekijöitään?
Kaikista tutkijoista ei ole kirjoittamaan selkokielellä, se on tosiasia. Äkkiseltään minulle oli kuitenkin vaikea käsittää, miksi joku haluaisi mahduttaa itsensä stereotypiaan norsunluutornissa istuvasta faustilaisesta tiedemiehestä, joka panttaa tutkimuksensa kateellisena itsellään. Ei tiede ole sellaista. Sellaisia ovat yksinäiset velhot jotka eivät halua paljastaa viistastenkiven kaavaansa.
Emme me myöskään elä Platonin valtiossa, jossa filosofit johtavat tietämätöntä kansaa. Mitä kaikesta tulisi jos valta olisi tieteentekijöillä?
En usko että tiedettä voi erottaa muusta yhteiskunnasta. "Tieteellinen yhteisö" on paljolti elävä harha, jolla ei todellisuudessa ole täyttä yhteisymmärrystä... no, mistään.
Jos jotakin luennolla ymmärsin, niin sen, etteivät kaikki ihmiset tässäkään asiassa ole samoilla linjoilla kanssani. Kyllä tiede saa mielestäni olla itseisarvo, mutta mitään salatiedettä siitä ei pidä tehdä.
Sitä paitsi, vaikka tieteen tulokset olisivatkin kansalle vain leipää ja sirkushuveja, on hyvä pitää mielessä yksi asia: tutkimus ei ole ilmaista, ja kansa on se joka pitelee kukkaronnyöreistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti