Minnä kaikki taruolennot ovat menneet?Vielä vuosisata sitten monet olivat nähneet tai vähintäänkin kuulleet tontun tai maahisen, mutta nykyään sellaista kertova ihminen leimataan vähä-älyiseksi.
Usein sanotaan että urbaanit legendat ja ufohavainnot ovat korvanneet entispäivän vetehiset, kööpelit ja peikot, mutta onko todella näin? Nykyfolklorekin saattaa olla katoavaa kansanperinnettä: uusia urbaaneja lengendoja leviää yhä harvemmin eikä vanhojakaan enää kerrata kaveriporukoissa kuten ennen. Tämä on hälyttävä merkki ammoisista ajoista kerrottujen nuotiotarinoiden jatkumon vaarantumisesta.
Japanilainen sarjakuvataiteilija Mizuki Shigeru on sanonut taruolentojen (yōkai) katoamisen johtuvan sähkövalosta, ja miksei? Nykyinen valaisemiskulttuurimme ei jätä nurkkiin sopivasti pimeyttä tontun tai kummituksen asustaa, toista se oli päreiden aikakautena.
Onko kulttuurimme sitten liian hygienisoitunutta kun etiäisten sijaan nurkissa naristelevat enää korkeintaan tuhoeläimet jotka nekin voi käden käänteessä hävittää? Maahisten ja muiden kannalta on tietysti surullista ettemme jaksa enää välittää niistä, mutta minkälaisen loven omaan maailmaamme tekee tarinoiden puute?
Tietyssä mielessä internet on uusi nuotiopiiri jolla tarinat leviävät. Keskustelufoorumeilla joilla järki ei yleensä varsinaisesti kuki saattavat ihmiset uskaltaa nimettöminä kertoa yllättävän avoimesti henkilökohtaisia yliluonnollisia kokemuksiaan. Tässä vaiheessa skeptikot ja vapaa-ajattelijat kavahtavat varpailleen ja nyrpistävät nenäänsä, mutta omasta mielestäni on aivan se ja sama mikä totuuspohja näillä kertomuksilla on. Hyvä tarina on aina hyvä tarina, ja pieni ripaus mielikuvitusta yleensä tekee siitä vielä vähän paremman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti