Ihminen jättää aina toiminnastaan merkkejä. Näitä menneisyyden jäänteitä on ympärillämme niin paljon, että niiden kaikkien tutkiminen, saati täydellisen kokonaiskuvan muodostaminen niistä on mahdotonta. Arkeologia on kuitenkin tiede, joka tavoittelee tätä päämäärää kohti - sen tehtävä on takoa sirpale sirpaleelta menneisyyden kappaleista kokonaisuus, kuva siitä, mitä ihmisenä oleminen tarkoitti satoja, tuhansia, kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Arkeologiaa voisi pitää siinä mielessä toimivana kioskitieteenä, että se pyrkii kohti mahdotona: sen tutkittavat henkilöt ovat kuolleet ja näiden jättämien materiaalisten jäänteiden avulla tulisi selvittää, minkälainen näiden subjektiivinen kokemus maailmasta on ollut. Helpompaa olisi kysyä tarot-korteilta tai pyytää meediota ottamaan menneisyyden ihmisiin yhteys, mutta arkeologiasta tekee tieteen se, että se itsepintaisesti jättää tällaiset potentiaaliset vaihtoehdot hyödyntämättä.
Tuskin muinaisuudenkaan ihminen ymmärsi ja tunsi täysin aikakautensa maailmaa. Emme taida itsekään olla tietoisia kaikista oman aikamme ilmiöistä, brändeistä ja alakulttuureista. Voiko olettaa, että kulttuurissa elävä henkilö on väistämättä oman kulttuurinsa ekspertti?
Jotkin arkeologiset löydöt ovat niin marginaalisia, että olisi kummallista ajatella niiden kuuluneen aikakautensa ihmisten elämään keskeisinä elementteinä - paitsi tietysti jos tulkitsemme ne rituaaliesineiksi, mahdollisesti koko esihistoriallisen kulttuurin pyhimmiksi objekteiksi. Totta kai muinaisen, alkukantaisemman ihmisen maailma oli täynnä barbaarista uskonnollista symboliikkaa, jota meidän sivistyneiden nykyihmisten on vaikea ymmärtää. Ilmeisesti tämä on erityisen haastavaa arkeologeille, joille uskonto on perinteisesti ollut kirosana tai yleisteippi, jolla peitetään kaikki teorioiden aukkokohdat.
Jos maailma pysyy samanlaisena, tulkitsevat tulevaisuuden arkeologit ehkä nykyisten ostosparatiisiemme jäänteet alkukantaisen ihmisen pyhätöiksi. Niihin on sitten käyty uhraamassa kummallisia pyöreitä metalliesineitä, joita löytyy lähes kaikista ihmisyhteisöistä - selviä votiivilahjoja. Samaan omituiseen kulttiin kuuluivat varmaankin metallinhohtoiset, keskeltä reijitetyt kiekot. Erään, tiedeyhteisössä ei kovin arvostetun teorian mukaan näille kiekoille olisi kyetty tallettamaan ääntä, jota näiden yhteydestä toisinaan löydetyt eriskummalliset alkeellisella sähkötekniikalla toimineet laatikkomaiset rituaaliobjektit olisivat kyenneet toistamaan. Ehkä yksinkertaiset 2000-luvun ihmiset uskoivat näin kuulevansa jumaltensa äänen.
Edit 17.10.2009: Mikäli arkeologiaa sivuavat blogitekstit kiehtovat enemmän, suosittelen kurkistamaan arkeologia-aiheiseen blogiini http://mullanalta.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti