1996 riemuittiin maan ulkopuolisen elämän löytymisestä, ehkä. Kohun sai aikaan 13 000 vuotta sitten Antarktikselle pudonnut meteoriitti ALH84001, josta väitettiin löydetyn elämän merkkejä, vain elektronimikroskoopilla nähtäviä mikrofossiileja jotka muistuttivat maan bakteereita. Skeptikot leikkasivat huhulta siivet, mutta alkuperäisen teorian julkistanut tukijaryhmä on palannut uuden aseen kanssa:
maailman tarkimman elektronimikroskoopin.
Skeptikot kuittasivat 1/10 maan bakteereiden kokoisten "fossiilijäänteiden" syntyneen karbonaattikertymistä kivenmurikan syöksyttyä maan ilmakehään. Uuden todistusaineiston valossa ongelmana on, ettei matosissa ole atomiakaan karbonaatteja - ne ovat 100% magnetiittia.
Ja nyt jännään kohtaan: magnetiitti (Fe3O4) on nimensä mukaisesti erittäin magneettinen mineraali, mutta paitsi tärkeä rautamalmi se on myös eräiden bakteerien tuottama biomineraali. Lyhyelläkin matematiikalla voi laskea 1 + 1 ja päätellä mitä tämä merkitsee potentiaalisten fossiilien suhteen.
Elämää tai ei, puhtaista todennäköisyyksistä puhuttaessa olisi äärettömän epätodennäköistä että vain yhden maailmankaikkeuden loputtomista aurinkokunnista yhdellä planeetalla olisi kehittynyt elämää. Tähän voisi lainata Draken hypoteettista kaavaa, jonka mukaan Linnunradalla yksin olisi 10 000 planeettaa joilla on älyllistä elämää. (Kaikki eivät ole kaavasta yhtä mieltä, esimerkiksi erään varovaisen optimistisen arvion mukaan sivilisaatioita olisi 250.)
Tietysti jos planeettamme todella olisi luomakunnan ainoa jolle elämää on siunaantunut, olisi aikamoinen sääli jos sille kävisi huonosti, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti