Keskustelu

Ajattelin vähän harjoitella kirjoitustaitoa näin esseekokeen hiljalleen hiipiessä kohti.
- Ai oikein ajattelit?
- Ei tästä pitänyt tulla dialogia.
- Ja silti kirjoitat sellaista?
- Hyst. Vai onko tämä sittenkin vain monologi jos se koostuu täysin abstraktista sisäisestä keskustelusta?
- Minä en kyllä löydä sitä sinun abstraktiuttasi. Sisäisestäkin keskustelusta voi olla montaa mieltä.
- Hmm. Perin harmillista ettei hallitse omia teksejään. Varsinkin, jos ne hyökkäävät vastaan noin aggressiivisesti.
- Jos ei miellytä niin herra voi lopettaa kirjoittamisen.
- En minä nyt sillä.
- Jahas. No jos et olisi lähtenyt raapustamaan luovaa dialogia, mitä olisit mahdollisesti halunnut kirjoittaa?
- Ei minulla varsinaisesti ollut suuria suunnitelmia. Ehkä jonkinnäköinen pakina? Kirjoitin kyllä aikanaan myös kolumneja lehteen, vaikkeivat ne ehkä olleetkaan mitään kirjallisia helmiä...
- Ai nyt sitä oikein esitetään vaatimatonta. Mikset saman tien ryhtynyt luomaan jotain kaunokirjallisempaa, niinkuin romaania? Tai novellia, novellit ovat hyviä.
- Mistäs sinä sen tiedät? Ja nyt kun keskustelemaan ruvettiin, niin viilataan sitten pilkkua oikein hiomalaikalla. Kenen kanssa minun on oikeastaan kunnia käydä tätä kirjallista diskurssia?
- Itsesi.
- No tämä nyt ei auttanut oikein puusta pitkään.
- Joka kuusen kurkottaa, se katajaiseen kapsahtaa.
- Tuo idiomi nyt ei oikein sopinut tähän.
- Eivätkä nuo sinun sivistyssanasi sovi yhtikäs mihinkään.
- Anteeksi.
- Lopeta tuo typerä nöyristely.
- Totta kai, heti.
- ...
- Mitä sinä odotat minun vastaavan?!
- Vaikkapa jotain, mikä olisi osoittanut sinun sisäistäneen asian vähän paremmin. Mutta mitä sinä toisaalta odotat minun vaativan? Itsehän sinä tätä kirjoitat.
- Tämä keskustelu alkaa käydä pelottavaksi.
- Totta. Oma ihmisyytemme ja itsessämme tuntema syvä toiseus on joillekin ylitsepääsemättömän pelkotilan aihe.
- En tiennytkään että sinussa piilee pieni filosofi.
- Mistä tiedät että minussa piilee? Vaiko sinussa? Jos kaikkea voidaan epäillä, miten voimme olla mistään varmoja? Entä jos minä kirjoitankin ja sinä olet vain tämän tekstikatkelman sisäinen, hetkellinen luomus?
- Pelottava ajatus.
- Ehkä onkin siis viisainta lopettaa ajattelu. Itse asiassa teen niin nyt.
- Eikös tuo ole aika radikaali päätös?
- ...
- Jaaha.