On olutmahaisia ihmisiä tottuneina Tallinnanmatkoihin, lapsiperheitä, yksinhuoltajia, nuoria pareja... Buffetissa selvästi ulkomaalainen nainen yrittää pysytellä innokkaan lapsensa perässä minkä pystyy. Muutaman naishenkilön muodostama ilmeisesti anti-muotinäytöksestä karannut katras hykertelee hilpeinä kulkiessaan ohi juoruja kertoillen. Täytyy oikein varoa, etten astu lattialla poikaystävänsä syliin käpertyneeseen nuoreen tyttöön ihmisvilinän keskellä.
Vaikka ihmisten skaala on laaja, löytyy useilta kuitenkin edes yksi yhdistävä tekijä: ihmisten kesken vallitsee eritasoinen humalatila, jota valtaosa on itselleen kehitellyt pitkin päivää, ahkerimmat jo aamusta asti. Laivan viehkeästi sisustetussa tanssi-baarissa on voinut maistella erinäisiä fiinejä drinkkejä merimaisemaa ja tanssilattialla sulavasti lipuvia muutamaa keski-ikäistä paria ihaillen. Tallinnassa taas siellä täällä tuli vastaan kahdella ellei useammallakin raajalla kulkevia maanmiehiä, jotka eivät selvästi olleet unohtaneet tutustua maan juomatarjontaan. Eräässäkin virolaisessa kahvilassa oli nautinnollista kuunnella suloisella suomen kielellä lausuttuja harkittuja voimasanoja nuorten miesten pistäessä tahattomasti paikkaa päreiksi. Kenties kultturelleinta ulkomaanmatkailussa voi ollakin se, miten eri näkökulmasta voi omaa kulttuuriaan tarkastella.
Kun laivan ovet viimein aukeavat ihmiset alkavat liikehtiä. Itse päätän odotella hetken että pahin tungos on purkautunut ulos, mutta ympäristö ei salli tätä: minua tuupitaan takaapäin liikkumaan, eikä minulla ole muuta mahdollisuutta kuin nostaa matkatavarani toisten jaloista ja taipua lauman tahtoon. Tungoksessa kaikki keskinäinen kohteliaisuus unohtuu, jokaiselle keskeisin asia tuntuu olevan päästä ensimmäisenä ulos vaikka sitten vähän takanaolijoita kyynärpäillä sörkkimällä.
Mieleen putkahtaa kuva pyhiinvaeltajista kiertämässä Mekassa Qaaban pyhää temppeliä, muslimien maailman keskusta. Väkijoukko jossa itse olen ei kuitenkaan ole niinkään uskonnollisessa hurmoksessa kuin muutoin aistinsa hämärtäneenä.
Vaikka ihmisillä onkin kaikilla etelänaapuristamme erilaiset kokemukset - toiset ovat tyytyneet ostamaan kärryt täyteen viinaa satamasta, toiset ovat riehuneet kaduilla tai jopa tutustuneet paikalliseen kulttuuriin - harva varmaankaan tulee kiinnittäneeksi huomiota niihin maagisiin ihmistarkkailun hetkiin joita laivailu Etelä-Helsinkiin ja takaisin tarjoaa. Ollessa kuin rotat laivassa tai sillit suolassa karu ihmisluonto paljastaa todellisia ulottuvuuksiaan. Vaikka tuskin tulen koskaan enää tapaamaan ainuttakaan näistä samassa laivassa olleista, vaikka tuskin löytäisin paljoakaan yhteistä näiden ihmisten kanssa, ei laivan hikisessä ilmapiirissä oleilu vienyt matkailuintoani. Päin vastoin oli jälleen miellyttävää saada muistutus siitä, että ihmisten lajinsisäinen runsaus on rajaton. Eikä mieleni muutenkaan tehnyt valittaa Olde Hansassa nautitun päätähuimaavan hyvän aterian jälkeen. Itsenäisyyspäivänsä olisi varmasti voinut tuhlata hölmömmälläkin tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti